Höpinää ja valheita

Siis uteliaisuuttani saavuin tänne. Mutta silti painava lyijy jaloissa on varmaan itsetunnon pönkitysyrityksen syytä. Lisäsuolloksia vain blogistanian puurokattilaan. Valhetta on kaikki väittäminen koska se on sokeutta. Ei näkevä sitä tee. Tai yhtä terhakkaasti kuuroutta tai tunnottomuutta. Oletettuja vertauksia solkenaan ja harvoin tuntuu jotakin kuin kosketuksena todelta tuntuvaan. Kuolemanpelkokin on vain itseltä piilotettua huvittelua ja ajankulua. Oikeasti en oikein tiedä haluanko mitä haluan tai haluanko tietää mitä haluan tai haluanko haluta. Taidan olla yhä haluttomampi.Kuten minulle tuppaa käymään käy kai taas. Haluan jakamattomuutta haihattelun mukaan. Eli sen mikä usein tuntuu olevan yleisenä tapana. Iät ja sukupuolet tai sukupooli tai sukupuolisuuntautuneisuus tai pukeutuminen ynnä muu sekä ja niin edelleen jatkuu huomenna. Kaikki on aika hassua. Isoimmaksi onnekseni minä olen juuri itse tämä rakas idioottini sekopäisyyksineen. Sittenkin minussa on kriittisyyttä ja sekin takaperoista. Kumpiko on käytännöllistä kriittisyyttä. Sensurointi vai kaiken suoltaminen. Minulla ei useinkaan ole haluja poistaa jo kirjoittamaani pätkää. Tosin eilen editoin muutaman rivin pois keskustelupalstalle suoltamastani. Mutta siinä tuli tunne että se ei ole ainekirjoituksen paikka. Tässäkin molemmilla toimintatavoilla on puolensa. Tämä on kuitenkin jotakin haluilua. Niin rankaisin itseäni taas. Olin sanovinani hapuilua. Siinä vasta kumma sana ja olkoon se nimeni. Hapuilija.

Uteliaisuuden tyydyttämistä tämänkin bloggerin käytön opettelu on. Olen hiukan ailahteleva sekopää. Heittäydyn kuvitelmissani moneen ja voi mennä kuukausia tai minkä lie verran että palaan jälleen samaan kohtaan humatakseni kierteleväni puurokattilaa. Taitaa olla kuuma. Taidan pelätä. Tai en taida taitaa mitään. Taidanko vaiko en. Miksi kutsutaan takaperin melomista?