Tuumintaa

Nettihakuset tunnuksellani ovat löytäneet näitä höpisemisiäni. Muutin nyt otsakkeen ja se on "Hajanaista" entisen "tahdon kuunnella ja sanoa" tilalla. Tuntui typerän töksöltä tuo vanha. Helpostihan tuo muutos kävi mutten vaan ymmärrä miksi pitää olla joku julkaiseminen siihen jotta muutos menee perille.

Alkuaikeeni oli tulla tähän vaan sanomaan että tuli tunne että olen ollut jo jonkin aikaa vähän oudon tuntuisessa tilassa. Ehkä viikkoja tai ehkä kuukausiakin. Ei niin pitkää muista kuin osin ja sekaisesti. Joku aate minulle tuli että oloni on teoreettista tai virtuaalista. Päässä huljuvat niin vaihtelevat tuumat. Ja kun sittenkin tuntuu että osaan aistia hyvin selvästi kuvittelussani miltä tuntuu tai tuntuisi tehdä fyysisesti jotakin. Varsinkin uida perhosta. Ja kuitenkin tuollainen sisäinen tietäminen on aina myös luuloa. Oikeasti tekemällä voisi aina löytää uutta. Toisaalta uutta löydän kun huilin ja ryhdyn levänneenä ja etäisyyttä saaneena jälleen toimeen.

Tässä minulla on nyt menossa joku vähän outo pätkä elämääni. Tai taitaa muuttua koko ajan vain oudommaksi. Tai outo muuttuu tavalliseksi ja tulee ikävä ja taas pitää keksiä vähän vaihtelua kunhan ensin kidun ikävissäni. Vähän outoa mutta ei kovin.


2006-09-19 15:43 (Näköjään kellonajan saaminen tähän voi olla minulle liian vaikeaa)

Hulluudestamme

Ailahtelevaa aivokudosta ärsyttämään riittävä on mikä vain. Vaikka hulluuksistamme puhun niin en siltikään mitenkään saa yllytettyäni itseäni varmuuteen siitä että minussa on monta. Puolia on monta ja sitäkin enemmän mutta persoonia. Tarkkailija ja sekoilija ovat saman huushollin asukkeja.

Tosiasia lienee että kekseliäisyyteni on olematon. Ilmeisesti olen hakenut otsikolla jotakin koska tämä kirjoitussysteemi tarjosi kenttään heti hulluuksia. Ja minusta se sopi heti paremmin kuin mikään.

Totuus on melko katastrofaalinen. Turvallisuus ja määriteltävyys ovat väliaikaista. Tänään näin ensimmäistä kertaa selvästi miten ohut olotila maan juurilta taivasta kohti on elävän kotina. Sen enempää saivartelematta siis helpommin näin rajoitteisen ihmisen ymmärrettäväksi kuin minä olen. Kun ihmetteleminen unohtuu alkaa elämä olla tylsää. Luin eilen että hiussuonet ovat noin yhden millimetrin pituudeltaan. Luin sen unohtamastani ensiapukurssikirjasta.

Olen myöskin unohtanut jo monena-monena iltana käydä nukkumaan. Olen sitten mennyt vasta aamulla. Olen vain unelmoinut että menisin joskus aurinkoa vastaan mutta kun aika koittaa niin voittaa väsymys ja unihiekka peittää kaiken näkyväisyyden. Mutta joskus vielä. Jospa heräisin sopivasti.

Höpinää ja valheita

Siis uteliaisuuttani saavuin tänne. Mutta silti painava lyijy jaloissa on varmaan itsetunnon pönkitysyrityksen syytä. Lisäsuolloksia vain blogistanian puurokattilaan. Valhetta on kaikki väittäminen koska se on sokeutta. Ei näkevä sitä tee. Tai yhtä terhakkaasti kuuroutta tai tunnottomuutta. Oletettuja vertauksia solkenaan ja harvoin tuntuu jotakin kuin kosketuksena todelta tuntuvaan. Kuolemanpelkokin on vain itseltä piilotettua huvittelua ja ajankulua. Oikeasti en oikein tiedä haluanko mitä haluan tai haluanko tietää mitä haluan tai haluanko haluta. Taidan olla yhä haluttomampi.Kuten minulle tuppaa käymään käy kai taas. Haluan jakamattomuutta haihattelun mukaan. Eli sen mikä usein tuntuu olevan yleisenä tapana. Iät ja sukupuolet tai sukupooli tai sukupuolisuuntautuneisuus tai pukeutuminen ynnä muu sekä ja niin edelleen jatkuu huomenna. Kaikki on aika hassua. Isoimmaksi onnekseni minä olen juuri itse tämä rakas idioottini sekopäisyyksineen. Sittenkin minussa on kriittisyyttä ja sekin takaperoista. Kumpiko on käytännöllistä kriittisyyttä. Sensurointi vai kaiken suoltaminen. Minulla ei useinkaan ole haluja poistaa jo kirjoittamaani pätkää. Tosin eilen editoin muutaman rivin pois keskustelupalstalle suoltamastani. Mutta siinä tuli tunne että se ei ole ainekirjoituksen paikka. Tässäkin molemmilla toimintatavoilla on puolensa. Tämä on kuitenkin jotakin haluilua. Niin rankaisin itseäni taas. Olin sanovinani hapuilua. Siinä vasta kumma sana ja olkoon se nimeni. Hapuilija.

Uteliaisuuden tyydyttämistä tämänkin bloggerin käytön opettelu on. Olen hiukan ailahteleva sekopää. Heittäydyn kuvitelmissani moneen ja voi mennä kuukausia tai minkä lie verran että palaan jälleen samaan kohtaan humatakseni kierteleväni puurokattilaa. Taitaa olla kuuma. Taidan pelätä. Tai en taida taitaa mitään. Taidanko vaiko en. Miksi kutsutaan takaperin melomista?

Käyttispainiskelua

Olisin päivittänyt GNU Debian Linuxia uudempaan. Jokin edellinen versio majailee Primary Masterin osiossa. Tänä iltana ei onnistu. Debian CD:ni on kai viallinen. Ensin vaihdoin koko CD-aseman vanhasta koneesta ja virhe toistuu. Olisin asentanut Fedora Core 3:n. Minulla on yksi CD mutta se vaatii neljää. Ja ensin noin tuhat kertaa Bug:asi virheilmoituksia. Olisin asentanut FreeBSD:n mutta onneksi sekään CD ei toimi. Olisin sitten vaan sekoittanut kaiken. Haluan koettaa jotakin uutta ja toimivaa ja avointa ja aion sen vielä tehdä.

Tutkiskelin kevyempiä vaihtoehtoja ja luullakseni minulla on nyt yhden levykkeen woaf X Linux. Haluaisin että ISO CD-tiedostolta voisi bootata on se sitten FAT tai ext2 osiolla tai missä tahansa. Luulen että vähän alan tajuta miten levykeboottauksia valmistellaan.

Yllätyin mojovasti kun täältä bloggerista löytyi pk-yrittäjän Linux päikkäri. Eikä tässä kaikki. Minulla on pieniä kipunoita siitä kuinka alkaisin insinöörienergiaani suunnata mutta pieniä vielä mutta ehkä sentään pieniä sieviä ja selkeänpuoleisia.

Tämän hetkinen yleiskommentti on että onpas mutkikasta voi hepuli sentään.

Mukamas ongelma

kompastiskivi joka on saman lajin probleemeja kuin Sekaisin Miriamista meneminen. Esimerkissäni sukupuoli oli tai oli ainakin ollut eri alunperin. Mies tai poika luuli himoitsevansa naista tai tyttöä. Piukoissa paikoissa jo aikoja sitten asia on käsitelty. Sukupuoli voi olla enimmillään pienehkö haittatekijä.

Minä en näe jakoja sukupuolen tai iän mukaan. En näe noita jakoja olennaisena vaan vain eräina tuhansien muiden joukossa. Koko jaottelu on heiluvainen asia. Joskus jako sukupuoliin on tärkeintä. Hyvin harvoin ikäjako tai edes onko. Paljon useammin jako käytöstapojen tai harrastusten mukaan. Tai kielitaidon ja asuinpaikan jotta voi törmätä ja sitten keskustella.

Jotta kunnolla sielustani oikein pukahda pidän ikäjakoa ääliömäisenä typeryytenä. Tosin tyhmää on kangistuminen ja uudistumisen ja ajan tuulien seuraamisen lopettaminen. Jakona siis muumiot versus elävät. Tuokin voi muuttua elontiellä moneen kertaan tai ainakin kerran tai pari. Luulen että vähävuotisna olin uudistuva. Sitten kuolla muumioiduin. Nyttemmin olen herännyt taas henkiin.

Haksahdin syrjälän selvityksiin. Olisi luovaa kun erilaiset ihmiset osaisivat vaihtaa kokemuksiaan ainakin kielen keinoin. Taidanpa nykyaatoksissani murjaista tähän vielä että konkreettisempi kokemuksien välittäminen näytelmäisessä muodossa on selkeämpää.


Alan olla uninen. Ryhdyin selityksiini koska olen osittain sekavalla mielellä. Haluan olla oma itseni mutta tiedän että moni ennakkoluulee minut ulos näytelmästä. Tai siis mitään ei ole olemassakaan. Minulle on aika paljon olemassa varsinkin mielikuvituksessani joka ei ole likainen eikä puhdas vaan ihan kirjava ja unelmissani myöskin sävelikäs vaikken vielä osaa sitä esille kuuluvasti tuoda.

Miriam olisi voinut pehmentää poikiensa laskua todelisuuteen kuvitelmistaan jo oman kokemuksensa opastamana. Tai onko sittenkin suurempi himo saada edes hetki nauttia vaikkakin valheessa. Riskinotto. Anteeksi mutta olen ehkä eri sukupuolta kuin kuvittelet. taidanpoa luulla itse olevani melko naisellinen. Pyörrän puheeni. En liitä tunteellisuutta sukupuoleen vaan se on oma asiansa samoin kuin pukeutumistapa. Olen hiukan suoralähetys-ihminen. Olen myöskin kroppani fyysiseltä sukupuolelta mies ja tykkään lähennellä kropallani naista. En pidä siitä kun miehet lähentelevät enkä itse tykkää lähennellä heitä. Vaikkakin sukupuolisuudeltaan epävarmat miehet muuta joskus tuntuvat luulevan.

Haparoivan ja samalla korostetun varmasti luulen että haen jorinallani itseni kokonaisuutta ja hahmoa ja luulen että moni muu tekee aivan tarkasti suurinpiirtein samaa. Riippumatta siitä mitä itsestään paljastaa. Tosin muitakin syitä voi olla mutta luulen että ne ovat kovinkovin pinnallisia ja haihtuvat aikanaan kun tämä perusolemisen ongelma löytyy kaiken turhemman alta. Tosin yksi syy lisää on löytää keskustelukumppani ja ymmrätäjä samalla sekä itsestään mutta myöskin maailmalta itsen ulkopuolelta peiliksi josta saisi nähdä palasen itseään.

Tämä on minun hakemukseni olemassa olevaksi yksilöksi. Ei tarvitse allekirjoittaa koska luotan. Saa kommentoida. Olen pitkämuistinen ja pyydän malttia ja huomaavaisuutta. Olen tavallinen erikoisuuksineni enkä yhtään muita kummempi eikä kukaan ole minua kummempi. Nämä ovat minun luulojani joita päivittelen sitä mukaa kun paikkansa pitävämpää tietoa saan kerättyä.

Luulen koettaneeni sanoa kömpelöllän tyylilläni että ihmiset voivat kavereerata tarvitsematta ensimmäisenä puuttua kaikkeen erottavaan. Kuitenkin useammiten ihmisten olennaiset ongelmat ovat kovinkin puutteellinen elämäntaito ja ikävystyminen. Luuleminen että on kovin erilainen kuin muut.

Ongelmani taisi jo melkein haihtua. No tällä kertaa ainakin.

Mikäkö vire?

Oih! Taidan nyt keksiä kevytperiaattellisuuden. Satuin vain muutaman sanan lukaisemaan. Tai muutama rivi se taisi olla. Periaattellisuuden ikävyydestä ja se on tainnut olla omani varhaisempi mielenlaatuni. Varmaan se on ollut erilaisuuden pelkoa tai turvan hapuilua. Asian mainitsi -minh.

Päädyin äsken blogilistan kautta selkeän viisaus-tekstin ääreen. Tuo sofia on siis nimenä. Haksahdin luomaan blogger-otuksen siitä heti.

En tiedä oikein mikä vireeni on. En tiedä oikein. En tiedä väärinkään. Olenpa sitten sofistikoitunut. Minun kevytperiaate on optimistisuus. Siis en aloita en millänsäkään kuin vain joskus en-aloituksella. Tavallinen välimerkkini on väli ja välillä piste tai viiva. Saa riittää.

Välillä olen ajatellut että elimistöstäni puuttuu jonkinlainen teatterin taso joka on yleensä standardiominaisuus. Joskus taas olen teennäinen ja pelkkä kulissi. Ehkäpä sittenkin olen tasapainottunut. Löytänyt aineet joiden välimaastossa kellun ja lillun ja välillä uppoan. Vesi ja ilma.

Tohdin kyllä ajatellakkin keskustelemisen lisäksi. Välillä tuntitolkullakin.

lioncat